”Oon prinsessa, oon juoppo”, näinhän ne kokoukset aloitetaan, vai mitä? Täällä mun kerhossa tosin on hiljaista, mä oon ainoa. Mä uskon kuitenkin, että en oo ainoa juoppo prinsessa.

<?xml:namespace prefix = o ns = "urn:schemas-microsoft-com:office:office" />

 

On tosi ankean mielikuvituksetonta ”lainata” Juha Vuorisen keksimää kirjan nimeä blogini nimeksi. Voin kuitenkin vakuuttaa, että en ”lainaa” sisältöä, koska en ole lukenut Juha Vuorisen Juoppohullun päiväkirjaa, en ykköstä enkä kakkosta, jos sellainen on olemassa. Varmaan ihan hyvä kirja, naapurikin tyrkytti sitä mulle lainaan. Se varmaan näkee mun läpi ja koittaa parantaa mut. Mutta se on turhaa, koska en mä parane, mä vaan vanhenen.

 

Aluksi ajattelin antaa blogini nimeksi ”Prinsessat ei dokaa – eikä ruskeanreiän ritarit tykkää prinsessoista”. Toi olis ollu pahempaa kuin plagiointi, toi olis ollu VALETTA. Prinsessat tykkää vetää pään täyteen ja parantaa maailmaa tiara vinossa ja viturallaan. Nimi olis ollut myös hyvin harhaanjohtava, koska joku voisi kuvitella täällä kerroittavan homoilusta. Mä en voi kertoa homoilusta, kun en siitä mitään tiedä. Sen huomasin viime yönä, kun näin lesbo-unta. Mä olin tosi huono lesbo, kun mun petikumppanille kasvo klitoriksesta penis. Ajattelin unessani, että tänkin mä mokasin ja vielä selvin päin. Tai oli mulla kait vielä eilisen illan punkusta promilleja, mutta unessa mä olin selvin päin. Meni sekin puol litraa hyvää etelä-afrikkalaista punkkua hukkaan, kun piti mennä nukkumaan aikaisin, että jaksaa nousta seuraavana päivänä töihin.

 

Aamun aloitin energiajuomalla ja peiliin uskalsin katsoa vasta suihkun jälkeen. Naama oli punainen ja valkoinen yhtä aikaa, ihossa epämääräisiä kuivuneita läikkiä. Tiesin alamäen alkaneen, kun otsaan oli ilmestynyt haava, jonka alkuperää en tiedä. En koskaan juopottele niin, että muisti menisi, enkä ollut lyönyt itseäni mihinkään. Olisinko raapinut itseäni? Vai olisiko meillä ollut hurjaa tiikeriseksiä mieheni kanssa? Ei, ei meillä ollut seksiä, ei illalla jaksa enää petipuuhia, kun pää on pökerryksissä. Jos lopettaisin dokaamisen ja pääsisin eroon tästä addiktiosta, tulisiko joku toinen riippuvuus tilalle?

 

Tänään aamu oli kaunis ja harmitti, että oli niin tukkoinen olo, eikä kyseessä ollut allergia, ei. Yöllä oli satanut, luonto tuoksui hyvältä, aurinko lämmitti kosteaa asfalttia ujosti. Taas päätin elää vielä joskus kesän ilman alkoholia. Sitten mieleeni tuli kauhea ajatus toisesta riippuvuudesta. Mikä se olisi? Ajattelin sitä uteliaana, kuin äidit miettivät vatsassaan kasvavan lapsensa sukupuolta. Ei ainakaan seksiaddiktio, en tykkää seksistä niin paljon. Tai mitä, jos alkaisinkin pitämään siitä KOVASTI. Sitten ei olisi kesäaamuisin tukkoinen olo kulkiessa huojuen pihan poikki kohti parkkipaikkaa, sitten voisi olla hellä olo ja huojuvasta kulkemisesta ei pääsisi silloinkaan eroon.

 

Ai niin, kyl mä tykkään siitä Juha Vuorisesta, ne kirjatkin voi olla ihan hyvää luettavaa, kun setä on sellainen sanaseppo. Terkkuja Juhalle!